Herätyksiä

Herään kesäisenä aamupäivänä ulkoa kuuluvaan meteliin. Helteinen kesä pakottaa nukkumaan ikkunat auki, ja sekin tuppaa olemaan turhan tukalaa. Nousen kurkistamaan, mikä nyt saa aikaan mokoman metelin ulkona.

Nurmikolla ikkunani alla istuu neljä miestä ja koira - ringissä, kerrostalon seinän varjossa. Miehillä on kaikilla pullot käsissään ja koirallekin on muistettu ottaa vettä Mehukatti-kanisterissa ja juomakipossa. Miehet istuvat nurmikolla jutellen ja ketään häiritsemättä, jos nyt ei oteta lukuun toisinaan hieman kovaääniseksi yltyvää naurua. Silti kaupasta palaavat äidit lapsineen tihentävät askeleitaan heidän kohdallaan. Äidit vetävät lapsiaan lähemmäs itseään tai tuuppaavat jopa kulkemaan tyystin toisella puolella jalkakäytävää kuin missä nämä miehet istuvat. Ihmiset katsovat halveksuen näitä miehiä.

Juon parvekkeellani aamukahvia ja seuraan miesten jutustelua vielä hetken.
Kerrostalon alaovesta tulee ulos nainen koiran kanssa. Nainen pysähtyy jutteleman miehille, ja yksi miehistä kysyy huolissaan naiselta, tietääkö hän mitä heidän yhteiselle tuttavalleen kuuluu, kun tästä ei ole kuulunut pitkään aikaan. Onhan kaikki hyvin? Miksi se ei vastaa puheluihin? Nainen vastaa jotain, mitä en parvekkeelleni asti kuule.

Haen lisää kahvia ja omenan sisältä, palaan niiden kanssa parvekkeelle. Nainen koiransa kanssa näyttää kävelevän jo edempänä kävelytiellä, miehet jatkavat jutusteluaan.

Vanhempi pariskunta tulee talon kulman takaa kauppakassien kanssa, he säpsähtävät nurkalla huomatessaan miesjoukon ja mies mutisee vaimolleen "kaikenlaisia hampuuseja liikkellä taas.. menisivät pois MEIDÄN pihasta!"


***

Iltapäivällä havahdun uudestaan päiväunilta, taas pihalta kuuluvaan omituiseen meteliin.
Siirrän verhoja syrjään ja koetan saada unesta tahmeat aivoni toimimaan jotenkuten kyetäkseni tajuamaan mitä pihalla tapahtuu.

Vastapäisen kerrostalon neljännessä kerroksessa on nainen parvekkeella. Tukka sekaisin kuin sähköiskun saaneena, päällään vain ohut aamutakki. Hän huutaa, kiroilee, sättii ja huitoo käsiään. En näe kenelle hän huutaa. Ilmeisesti huutojen kohde on asunnossa sisällä. Nainen menee sisälle avoimesta parvekkeen ovesta, ja mekastus vaimenee, mutta kuuluu yhä, sanoista vain ei enää saa selvää.

Nainen palaa parvekkeelle sylissään valtava Ikea-korillinen lasten leluja. Nainen jatkaa kiljumistaan ja alkaa heitellä leluja yksitellen alas, hiekkaiselle tomuiselle pihalle. Ihmiset pihassa kääntyvät katsomaan kummeksuen. Nainen jatkaa yhä lelujen heittelyä, huutamista ja yksinpuheluaan, vieläkään en näe ketään, joka olisi tämän kohtauksen aiheuttaja, tai kohde.

Leluja lentää pihamaalle lisää.. Pihaan ajaa auto, ja se rusentaa alleen myrkynvihreän nallen.

Nainen katoaa sisälle, ja tulee hiljaista. Muutaman minuutin päästä talon alaovesta astuu ulos mies, sama Ikea-kori kädessään. Hän kerää lelut, puistelee niistä pahimmat tomut ja poistuu sisälle sanaakaan sanomatta.